Takana viikko niin sanottua arkea, eli kun ollaan päivät kahdestaan pojan kanssa miehen ollessa töissä. Vaikka etukäteen mietinkin miten päivät mahtavat sujua, niin yllättävän hyvin on mennyt. Meillä on ollut suunniteltua ohjelmaa lähes joka päivälle ja se onkin varmasti auttanut. Koko ajan on ollut puuhailtavaa. Enkeli on kuitenkin mielessä joka hetki, jossain taustalla, takaraivossa.
Mieli saa pienen lepohetken surusta öisin. Ollaan oltu miehen kanssa siitä onnekkaita molemmat, että ollaan saatu nukuttua ilman mitään unilääkkeitä. Päivän jälkeen ollaan niin väsyneitä, sekä fyysisesti että henkisesti, että uni tulee nopeasti. Olen ollut yllättynyt myös siitä, että aiheeseen liittyviä unia olen nähnyt vain kahtena yönä. Ensimmäisessä unessa olin kadottanut lapsen ja toisessa lapsi tippui parvekkeelta, enkä ehtinyt saada hänestä otetta. Alitajunnan tapa käsitellä asiaa. Taas yksi tapa tehdä surutyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!