Tänään hautasimme pienen enkelimme. Siunaustilaisuus oli kaunis ja yksinkertainen. Paikalla olivat kaikki läheisimmät. Tilaisuus oli raskas, mutta sen jälkeen oli kuitenkin jollain tavalla helpottunut olo. Yksi etappi oli saavutettu ja siitä selvitty.
Nyt on kuitenkin sanoinkuvaamattoman tyhjä olo. Ei oikein tiedä mitä tehdä, mitä tästä eteenpäin? Kaiken lopullisuus, se että olemme oikeasti menettäneet enkelimme, konkretisoitui täysin vasta nyt. Hautasimme enkelin mukana yhdeksän kuukauden aikana luodut haaveet ja odotukset. Tilalla on tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!