Aika kuluu, päivät kulkevat kuten ennenkin. Herätään aamulla, hoidetaan asiat jotka täytyy hoitaa, pyöritetään arkea. Yhtäkkiä on kulunut kuukausi. Tänään on siis enkelin 1-kuukautis päivä. Tuntuu kuin se kuukausi olisi kulunut jonkinlaisessa sumussa. Tietää eläneensä, mutta jollain puoliteholla. Ja edelleen tämä kaikki tapahtunut tuntuu yhtä uskomattomalta kuin ennenkin. Miten näin on voinut käydä?
Olemme käyneet nyt hautajaisten jälkeen pari kertaa enkelin haudalla. Tänään kävimme taas viemässä kynttilän. Hauta oli nyt suljettu ja hautajaiskukista oli muodostettu kaunis risti haudan päälle. On hyvä, että nyt on paikka jossa käydä tervehtimässä enkeliä. Vaikka edelleen ihan järjettömältä tuntuukin, että me käymme oman lapsemme haudalla.
No, totean vain taas kerran Haloo Helsingin sanoin: "Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa. " Ja aivan täydellisesti hajottaakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!