Kertomus siitä kuinka 9 kuukauden onnellinen odotus muuttui äkisti suureksi suruksi ja kuinka neljästä tuli kolme.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Pieni pingviinin poikanen
Joku aika sitten tuli televisiosta ohjelma pingviineistä. Katselimme sitä hetken aikaa. Ohjelmassa esiteltiin eri pingviinilajeja ja yhteisön elämää. Eräs pingviiniemo oli hukannut poikasensa. Oli hyytävän kylmä ilma ja lumimyrsky. Emo etsi poikastaan epätoivoisesti myrskyn jälkeen ja suureksi suruksi löysi sen kuolleena. Se oli jäätynyt. Emon suru ja hätä oli käsin kosketeltavaa. Pystyin niin samastumaan pingviiniemon tuskaan. Se huusi ja yritti hätääntyneenä tökkiä poikastaan, jotta se heräisikin henkiin. Mutta niin ei tietenkään tapahtunut. Mieleen palautui enkelin syntymä. Kuinka ajatteli vain, että "kohta se herää, kyllä se alkaa kohta hengittää". Mutta enkeli oli jo mennyt. Kuten pieni pingviinin poikanenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näin saman ohjelman ja samoja ajatuksia. <3
VastaaPoistaSe oli koskettava. <3
VastaaPoista