Useasti on nyt tullut mieleen, että miksi juuri meille annettiin tällainen taakka, eli suru, kannettavaksi. Jostain luin jonkun sanoneen, että "kenellekkään ei anneta raskaampaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa". Voipi olla näinkin. Ja tiedän kyllä, että me jos ketkä tämän jaksamme kantaa ja pääsemme eteenpäin. Mutta en vaan ymmärrä tämän kaiken tarkoitusta. Eikä tällaisella ole tarkoitusta. Ei voi olla. Mutta silti ihmismieli on rakennettu niin, että se pyrkii etsimään kaikelle syyn, miksi mitäkin asioita tapahtuu. Todennäköisesti emme saa koskaan tietää miksi näin tapahtui. Tämä oli kenties vain sattuman oikku. Huonoa tuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!