Käymme usein enkelin haudalla. On helpottavaa, että on paikka jossa käydä enkelin luona, tervehtimässä häntä. Vaikkakin haudalle meno on edelleen yhtä tunteita herättävää ja absurdia. "Eihän tämän elämän näin pitänyt mennä, ei tätä elämää näin oltu suunniteltu...", sen kaltaisia ajatuksia pyörii usein päässä haudalla käydessä. Mutta elämää ei voikkaan suunnitella etukäteen. Kuten tämä on osoittanut.
Olemme todella tyytyväisiä hautapaikkaan jonka valitsimme enkelille. Se on kaunis ja rauhallinen paikka. Haudan vieressä on suuri puu, jossa linnut laulavat enkelille. Lähellä oleva katulamppu loistaa valoa haudalle, niin ettei enkelin tarvitse olla pimeässä. Omaa mieltä rauhoittavia asioita.
Haudalta pois lähtiessä on toisaalta rauhallinen mieli, toisaalta tuntuu pahalta jättää enkeli sinne, yksin.
"Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain, vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen,
sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää,
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
...
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle,
että siellä on kaikki sulle."
-Johanna Kurkela: Prinsessalle-
Otan osaa suruunne :( itse synnytin esikois enkeli tyttömme 9 kuukautta sitten,kaiken piti olla hyvin...rv 39+4 todettiin ettei sydänääniä enään löytynyt ja suru,ikävä on vieläkin hirveä.. nyt olen ilmeisemmin uudelleen raskaana,mutta pelko on jotain niin kamalaa,etten ole uskaltanut varata aikaa edes neuvolaan,saati sitten ultraan :( toivotan paljon voimia perheeseesi <3
VastaaPoistaHei! Lämmin kiitos osanotostasi! Ja otan osaa teidän suruunne! Uskon, että se ikävä ei koskaan häviä. Varmaan muuttaa vähän muotoaan, ehkä vähän joskus helpottaakin, mutta ei häviä kokonaan. Sen kanssa pitää vaan oppia elämään.
PoistaKovasti voimia teille! Ja tsemppiä ja rohkeutta uuteen raskauteen! <3 Jos tuntuu siltä, että haluaisit vaihtaa enemmän ajatuksia, niin minut tavoittaa helkky82@gmail.com.
Otan osaa suruunne :( itse synnytin esikois enkeli tyttömme 9 kuukautta sitten,kaiken piti olla hyvin...rv 39+4 todettiin ettei sydänääniä enään löytynyt ja suru,ikävä on vieläkin hirveä.. nyt olen ilmeisemmin uudelleen raskaana,mutta pelko on jotain niin kamalaa,etten ole uskaltanut varata aikaa edes neuvolaan,saati sitten ultraan :( toivotan paljon voimia perheeseesi <3
VastaaPoista