Tyhjyyden tunne iskee edelleen välillä todella voimakkaasti. Tuntuu, että ei ole mitään mitä odottaa. Ei mitään kiintopistettä mihin tähdätä. Ei mitään määränpäätä. Aiemmin tähtäimenä ja odotuksen kohteena oli enkelin syntymä. Odotettiin, että päästään elämään perheenä, neljästään. Valmistauduttiin ja suunniteltiin.
Nyt ei oikein tiedä mihin mennä, mitä tehdä. Tuntuu, että tälläistäkö tämä nyt vain on. Ei enää mitään uutta, erilaista.
Niin... Ei enää mitään odotettavaa.
"Vielä kannanko
Vielä kannanko haaveita haudatusta
Vielä luuletko, kaipaa vain korjausta
Alla päivien uinuu
Olen koittanut ymmärtää
Kuinka lopulta kaiken menettää
Ja vain tuntea kiitollisuutta
Vaikka tahtoisin olla muualla
Onko aina kauniimpaa
Se mitä ei voi saavuttaa
Nyt vain kaipuu iltaani värittää
Kun huomaan tyhjyyden ympärillä."
-Indica: Sanoja-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!