Otin haasteen vastaan: lähdin lastenvaatekutsuille. Kutsut sujuivatkin suurimmaksi osin hyvin. Oli rauhallinen olo. Ainoastaan yhdessä kohdassa esittelyä, eräiden tiettyjen tyttöjen vaatteiden kohdalla ahdisti. Olisin halunnut ne meidän prinsessalle, enkelille. Muuten pystyin rauhallisin mielin olemaan mukana.
Ahdistusta on sen sijaan aiheuttanut tieto siitä, että seinänaapurilla on laskettuaika nyt viikonloppuna. On oikein kohtalon ivaa, että olemme tähän mennessä olleet koko talon ainoa lapsiperhe ja juuri nyt, kun kävi miten kävi, naapurit saavat esikoisensa. Käännetään oikein urakalla veistä haavassa. Mutta elämä on... Sitten vaan odottelemaan seinän takaa kuuluvaa vauvan itkua.
Me muutimme pari kuukautta ennen laskettua aikaa uuteen kotiin. Yläkerran asuntoon oli juuri syntynyt vauva, joka itki iltaisin kovasti. Silloin mietin, että toivottavasti me emme saa yhtä itkuista vauvaa... Eipä itkenyt vauvamme ensimmäistäkään itkua... Kyllä kohtalo välillä osaakin olla ivallinen!
VastaaPoistaVoi kamala! Kuulostaapa kurjalta. Tuota minäkin pelkään. Että itkua kuuluu lähes koko ajan. Huoh...Elämä on...
Poista