Huomenna, tasan neljä kuukautta. Toisaalta tuntuu, että kaikki on tapahtunut jossain valovuosien päässä. Jossain unessa, toisessa elämässä. Tuntuu, että aika on mennyt nopeasti. Arki ja päivät kuluvat erilaisissa touhuissa. Käydään töissä, hoidetaan poikaa, jatketaan elämää.
Todellisuudessa aikaa on kulunut ihan hirmuisen vähän. Pitäisi siis muistaa olla itselleen armolllisempi joissain asioissa. Neljä kuukautta on lyhyt aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!