Haluaisin saada pojalle pikkusisaruksen; elävän pikkusisaruksen; leikkikaverin, jonkun jonka kanssa jakaa tämä maailma. Tuntuu välillä niin kurjalta kun joutuu sanomaan pojalle ettei ehdi juuri nyt leikkimään. Välillä kun pitäisi saada kotitöitäkin tehtyä.
Hetkittäin minulla on toiveikas ja jollain tapaa luottavainen olo. Silloin uskon, että me saamme vielä vauvan ja kaikki menee hyvin. Toisinaan kuitenkin iskee pelko, että mitä jos me emme enää saakaan vauvaa, jos en vaan tule enää raskaaksi. Mitä me sitten teemme? Tiedän, että se olisi taas uusi kriisi käsiteltäväksi.
Yritän olla miettimättä sitä liikaa. Yritän ajatella, että kyllä luonto tämän kaiken tuskan ja surun meille vielä hyvittää. Se on keino päästä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!