Puhelimeni avauskuvana on enkelin kuva. Joka ilta katson kuvaa ja silittelen enkelin poskea. Luen mielessäni hänelle iltarukouksen ja toivotan hyvää yötä. Aivan samalla tavalla kuin luen pojalle (tosin ääneen) joka ilta. Ja aivan samalla tavalla kuin luin enkelille jo raskausaikana. Silittelin mahaa ja mielessäni sanoin iltarukouksen ja hyvän yön toivotukset. Haluan jatkaa tuota tapaa.
Minun ja enkelin juttu.
Ihana tapa <3
VastaaPoista<3
PoistaIhana ajatus, että voi olla omia juttuja enkelin kanssa. <3
VastaaPoistaNiin on. Edes jotain. <3
PoistaMoi.
VastaaPoistaMeidän enkelivauva, tyttö hänkin, syntyi helmikuussa. Laskettuna päivänä. Hänen kuvansa on meidän makkarissa ja siitä kuvasta silitän hänen poskeaan joka ilta, annan suukon, ja sanon että äiti rakastaa yli kaiken. Mitä sitä tekiskään että sais sen vauvan eloon, että ei tarvisi sitä kuvaa silitellä ja suukotella..
Voi, kamalaa, että teillekkin on käynyt niin. :( Otan osaa suruunne ja toivotan voimia! Kauheaa on juuri se, että ne synnytyksen jälkeiset suukot ja silittelyt jäivät viimeisiksi. Sitä ei saa kokea koskaan uudestaan.
Poista