Nyt on pyörinyt paljon, eri tilanteissa, mielessä, että miltä tämä ja tämä tilanne tuntuisi jos enkeli olisi mukana. Kuinka erilaista meidän elämä olisi?
Esimerkiksi vähän aikaa sitten olimme lähdössä valmistujaisiin. Mietin valmistautuessamme, että nyt saisimme pukea enkelille jonkun kauniin mekon. Tai pojan kanssa puistossa ollessa mietin, että enkelin kuuluisi nyt nukkua samaan aikaan päiväuniaan vaunuissa puiston laidalla.
Monesti vaunuja työntäessä tulee mieleen, että minun pitäisi nyt työntää sisarusvaunuja. Pystyn kuvittelemaan vaunut eteeni, pojan ja enkelin kyytiin vaunuihin. Yritimme viime vuoden loppupuolella myydä vanhoja vaunujamme ja katselimme samalla uusia sisarusvaunuja tilalle. Onneksi emme saaneet vanhoja myytyä emmekä ehtineet ostaa uusia. Nyt olisikin ollut kiva jos käsissä olisi ollut sisarusvaunut, joiden toinen osio huutaisi koko ajan tyhjyyttään.
Vaikkakin sen tyhjän paikan näkee kyllä silti, koko ajan, joka paikassa. Siinä kuuluisi olla enkeli.
Meillehän kävi niin, et ehdittiin juuri saamaan sisarusrattaat, kun seuraavana päivänä poika todettiin kuolleeksi. Eikä palautettu niitä, kun olisi ollut liian työlästä, kun oli Saksasta ostettu ne. Onneks niistä saa sen sisarusistuimen irti niin voi käyttää ihan yksikkörattaina. Pari kertaa, kun meillä on ollu hoitolapsi ja ollaan saatu noita rattaita työntää kaksi lasta kyydissä niin se ylpeyden on varmaan jokainen ohikulkija musta nähny. Niin sen olisi pitänyt olla, jos poika olisi elossa syntynyt.
VastaaPoistaTodella kurjaa! Meilläkin oli suunnitelmissa sellaiset joista olisi saanut myös yksikkörattaat, mutta olisi se silti ollut kova paikka työnnellä niitä yksikköinä, jotka kahdelle olimme tarkoittaneet.
Poista