"Apua, mitä jos emme saakkaan enää toista tyttöä?!" Sellainen ajatus on pyörinyt nyt parina päivänä mielessä. Tuntuu, että joka puolelta tupsahtelee iloisia ilmoituksia: "Hei, odotamme tyttövauvaa!" tai "Hei, saimme tyttövauvan!". No, hei vaan, mekin saimme tyttövauvan, mutta emme sitten kuitenkaan saaneet... Mitä jos emme saakkaan enää toista mahdollisuutta kokea tytön kasvatusta? Meillä on maailman ihanin poika, jonka myötä pääsemme kokemaan pojan kasvatuksen, puuhaamaan niin sanottuja poikien juttuja. Mutta olisi ollut hienoa päästä kokemaan myös niitä prinsessa-leikkejä. Ja mitä jos emme pääsekkään koskaan käyttämään niitä ihania mekkoja ja tyttöjen vaatteita, joita olimme jo ehtineet enkelille ostaa? Olin ehtinyt jo niin odottaa sitä.
Pinnallista? Kyllä, erittäin.
Aivan yhdentekevää? Mitä suurimmassa määrin.
Tärkeintä olisi, että saisimme vielä joskus elävän vauvan. Millään muulla ei ole oikeasti väliä. Mutta eipä ajatuksilleen mitään voi. Enkä aio niitä kieltääkkään.
Olimme jo niin ehtineet tottua ajatukseen, että saamme pienen tytön.
Mulla oli ihan samat mietteet. Ei pinnallista, ei outoa. Osa sitä haaveista luopumista ja surua.
VastaaPoistaHyvä kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia ajatuksia!
PoistaVähän samoja ajatuksia ollut, varsinkin nyt kun on luopunut ajatuksesta, että koskaan enää lisää lapsia yritettäisiin. Yksi elävä poika ja enkelityttö. Pientä haikeutta ehkä, kun ne tyttöjutut nyt jäävät kokematta, mutta kyllä tästä selvitään.
VastaaPoistaSamaa mieltä, kyllä tästä selvitään! Kovasti voimia päiviisi!
PoistaItsekin olen kokenut paljon morkkiksia ja pahaa oloa tästä asiasta.
VastaaPoistaMinulla oli siis neljä poikaa (2 elävää ja 2 kuollutta) ennen tätä viimeisintä enkelityttöä, lisäksi vielä perheessä yksi poika mieheni edellisestä liitosta - pelkkää poikaa siis.
Toivoin NIIN paljon tyttöä. Kun lapsena omakin äiti-tytär-suhde loppui aivan liian aikaisin.. Tiesin, että tämä vauva on viimeinen.
Ihan alusta asti raskautta jotenkin tiesinkin, että tyttö on tulossa.
Pelkäsin kaikkea mahdollista koko ajan. Myös tyttöuskomukseni aiheutti morkkista - luonnollista kai, tällä historialla. Miksi toivoa sukupuolta, kun hengissä säilyminenkin on niin vaikeaa!? Jossakin vaiheessa alkuraskautta olin myös varma, että saan tytön ja että hän on vammainen.
Tyttö varmistui.
Ja hän kuoli.
Sain tytön! Entä nyt.
En tiedä uskallammeko koskaan enää edes kokeilla. Liian vaarallista. Ihan kaikilla sukupuolilla.
Tuo on kyllä niin kamalaa. En edes oikein tiedä mitä vastata. :( Kovasti voimia!
PoistaVoi Helkky, mä nyt vasta löysin tänne ja kyynelsilmin luin sun koko blogin <3 Äitinä osaan jotenkin kuvitella sun tunteita, mutta sitä syvintä en tietenkään. Jotenkin tuntui erityisen pahalta, että pääsitte jo niin pitkälle. Voimia ja onnea tulevaan! <3
VastaaPoistaLämmin kiitos! <3 Elämän mullistava tapahtuma tämä on ollut, eikä sitä vieläkään oikein käsitä, mutta eteenpäin täytyy mennä. Askel kerrallaan.
Poista