"Älä kuule vielä iloitse! Varo vaan, se voi vielä kuolla!" Näin tekisi mieli mennä nykyään sanomaan kaikille raskaana oleville, jotka tulevat kadulla vastaan. No, en tietenkään oikeasti mene, mutta ajatus käy mielessä joka kerta kun näen raskausmahan. Aika kamalaa, mutta siltä vaan nyt tuntuu. Tekisi mieli varoittaa muita. Ei näistä paljon neuvolassa huudella.
Elämä on arvaamatonta!
Tuttuja fiiliksiä. Just hiljattain ruokaostoksilla näin varsin viimeisillään olevan äidin, jolla oli kärryissä vastasyntyneen vaippoja ja hoitoalusta. Ajattelin, että tuossa vaiheessa sitä tosiaan ei mietikään sitä vaihtoehtoa, että jotain vois vielä mennä pieleen... Ja tosiaan olis tehnyt mieli mennä sanomaan sille, että mun vauva kuule kuoli kohtuun lasketun ajan jälkeen, että et sinäkään noita vaippoja välttämättä tarvi...
VastaaPoistaKenellekään ei tätä kohtaloa toivoisi, mutta katkera olo siitä tulee, että omalla kohdalla meni asiat näin ja suurin osa kuitenkin saa kuin saakin niille pikkuvaipoille käyttäjän.
Toisaalta on niin helpottavaa huomata, että en ole ainoa, jolle tällaisia ajatuksia tulee... Kai nämä kaikki kummallisetkin tunteet on vain tällä surun tiellä käytävä läpi. Voimia sinulle jälleen!
No niinpä, kyllä sitä tulee monesti mietittyä, että miksi noita onnistaa, mutta meitä ei. On tosissaan hyvä kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia! Kiitos, samoin sinulle!
PoistaTuttu tunne. Välillä jään oikein pidemmäksi aikaa miettimään, että mitenkäs tuonkin naisen (kuten eilen junassa) naama valahtaa tuosta kestohymystä, kun vauva lopulta kuolee. Että jaksaako vielä pohtia tuolla intensiteetillä omien kynsiensä väriä tms. Aivan hirveää ajattelua. Mutta onneksi "normaalia".
VastaaPoistaKolikon toinen puoli on sitten se ajattelu, että tuntuu, että "kaikki muut" onnistuvat. Siellä täällä ostellaan vaunuja heti raskaustestin jälkeen, tehdään vauvoja kalenterin kanssa tähtäimessä oikea vuodenaika tai muuten vaan "organisoidaan" eläviä lapsia mukaan täydelliseen elämään. Ja niin siinä sitten käy: ilman mitään ongelmia (miinus kaksi suonikohjua ja kahdessa kuukaudessa tippuvat liikakilot) syntyy täydellinen ja ihana vauva. Ja kaikki on niin ihanaa. Hmph.
Onneksi me saadaan olla näin katkeria ja kamalia.
Niin, tutulta kuulostaa tosissaan myös tuo ajatus, että kaikki muut onnistuvat. Yritän vaan kovasti uskoa ja ajatella, että vielä meidän tuska ja suru palkitaan. Toivotaan näin!
PoistaOnpa helpottavaa, etten ole ainoa näiden ajatusten kanssa. Lisäsin blogisi lukulistaani, olen kyllä täällä vieraillut aiemminkin. Samalla haluan ottaa osaa suureen suruunne jälkijunassa, toivottavasti kesäaurinko paistaa teille erityisen kirkkaasti!
VastaaPoistaHei! On todellakin helpottavaa huomata, että myös muut kokevat samoja tunteita kuin itse. Olen yrittänyt ajatella, että tässä tilanteessa kaikki tunteet ovat sallittuja.
VastaaPoistaKiitos! Voimia myös kovasti teille! <3