On ollut nyt vähän hiljaiseloa täällä. Olen tehnyt lyhyttä sijaisuutta, ollut töissä muutamana päivänä viikossa. Vaikka työpäiviä ei olekaan ollut kuin muutama viikossa, niin silti tuntuu, että on ollut kovasti hulinaa. Ei ole oikein enää iltaisin jaksanut keskittyä koneen ääreen.
Tämä työjakso on kuitenkin tuntunut ihan hyvältä. Saa väkisinkin muutakin ajateltavaa, pääsee vähän muihin ympyröihin.
Olen tässä viime aikoina miettinyt, että onko pikkumaista olla innostumatta tai iloitsematta muiden raskausuutisista. Ihan lähimpien ystävien uutisista nyt olisin onnellinen. Ilman muuta. Vaikeuksia kun löytyy muiltakin tällä vauvasaralla. Mutta en vain pysty iloitsemaan puolituttujen tai ei niin läheisten ihmisten raskausilmoituksista. Huonoa käytöstä? Pikkumaista? Itsekästä? Kaameaa kateutta tai katkeruutta?
Ehkäpä, mutta tunteilleen ei voi mitään. Sanon suoraan, että koen, että minulla on siihen jollain tapaa oikeus. Minun ei tarvitse iloita, koska se kouraisee edelleen liian syvältä. He saavat onnen, me emme.
Elämä ei ole reilua.
Normaalilta ja ymmärrettävältä kuulostaa, että et voi innostua muiden raskausuutisista. En minäkään. Katkeruus on välillä kovempaa, välillä jo laimeampaa, mutta kyllä se aina vaan on kova paikka, kun kuulee uusista odottajista ja syntyneistä vauvoista. Tuntuu, että uutisia on koko ajan ihan joka puolella, tietysti ymmärrettävää tässä 30+ iässä. Monilla toisia ja kolmansia lapsia, mutta ainakin omassa lähipiirissäni nyt myös ne viimeisetkin lapsettomat ovat alkaneet perheitä perustaa. (Tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville varmaan kyllä myös rankkaa seurata vierestä toisten onnea.)
VastaaPoistaNiinpä! Nyt varsinkin tuntuu, että raskausmahoja ja vauvauutisia putkahtelee jatkuvalla syötöllä, joka nurkan takaa. Mutta eipähän se auta, tulta päin vaan!
Poista