Tapahtui töissä

Kohtaus töistä: Perhe tulee tuomaan 5-vuotiasta poikaansa harrastukseen. Olen ryhmää ovella vastassa. Perheen isän olkapäällä tuhisee noin 3 viikkoinen tyttövauva. Pienessä kippurassa, puettuna punaiseen. Yritän olla katsomatta, olla kiinnittämättä huomiota.
Tunnin jälkeen poikaa tulee hakemaan äiti vauvan kanssa. Vauva on vaunuissa, ei näkyvillä. Huokaisen helpotuksesta, nyt ei tarvitse nähdä häntä. Poika kuitenkin haluaa esitellä vauvan minulle ja hihkaisee ylpeän isoveljen innolla: "Katso, eikö olekin kaunis vauva!" No, enhän voi tuottaa pienelle pojalle pettymystä, pakko katsoa.
"Onhan se, kaunis vauva..."

Tatuointeja, hautakiviä ja vähän muutakin

Pitkästä aikaa olen taas täällä.  On tuntunut ettei ole oikein mitään sanottavaa,  ei ole jaksanut tulla kirjoittamaan. Mutta nyt: I'm back!

Viime viikko sujui hyvin. On ihanaa kun aurinko paistaa ja on selkeästi kevät! Saimme tiistaina kauan odottamamme tatuoinnit. Nyt on molemmille lapsille, pojalle ja enkelille, omat tatuoinnit. Minulla käsivarressa ja miehellä pohkeissa. Olin jo enkelin raskauden aikana miettinyt, että sitten kun enkeli on syntynyt,  niin menen ottamaan kolmannen tatuoinnin. Sitten kun kävi niinkuin kävi, niin tuli jo sairaalassa vahva tunne, että nyt minun on saatava se tatuointi. Niinpä varasimme ajat jo silloin kun kävimme hoitamassa hautajaisasioita. Nyt on sitten lapset ihan konkreettisesti iholla, koko loppu elämän.

Kävimme myös viime viikolla katsomassa hautakivimalleja. Tilasimme kahdesta kivestä luonnokset ja niitä nyt sitten odottelemme.

Ensi syksyn työkuviotkin alkavat pikkuhiljaa selvitä. Asiat, ja elämä, menevät eteenpäin.

Askeleita

Olen alkanut järjestellä syksyn työkuvioita. Minulla ei ole vakituista paikkaa mihin palata, joten kaikki pitää rakentaa uudestaan alusta. Alunperinhän tälläistä ei olisi pitänyt edes tässä vaiheessa joutua miettimään. Mutta... No elämä ei mene aina niin kuin elokuvissa. Ahdistaa kun joutuu tämän kaiken lisäksi vielä miettimään ja stressaamaan saako niitä töitä ja mihin poika hoitoon. Mutta ei auta.
Olen ottanut nyt jo loppukevääksi lyhyen sijaisuuden ja olen töissä parina päivänä viikossa. Sitä odotan innolla. Saa vähän vastapainoa kaikelle. Toivottavasti nämä työkuviot tästä muutenkin selkenisivät.