Kohtaus töistä: Perhe tulee tuomaan 5-vuotiasta poikaansa harrastukseen. Olen ryhmää ovella vastassa. Perheen isän olkapäällä tuhisee noin 3 viikkoinen tyttövauva. Pienessä kippurassa, puettuna punaiseen. Yritän olla katsomatta, olla kiinnittämättä huomiota.
Tunnin jälkeen poikaa tulee hakemaan äiti vauvan kanssa. Vauva on vaunuissa, ei näkyvillä. Huokaisen helpotuksesta, nyt ei tarvitse nähdä häntä. Poika kuitenkin haluaa esitellä vauvan minulle ja hihkaisee ylpeän isoveljen innolla: "Katso, eikö olekin kaunis vauva!" No, enhän voi tuottaa pienelle pojalle pettymystä, pakko katsoa.
"Onhan se, kaunis vauva..."
Voi miten rankka tilanne! Mutta hienoa, että selvisit siitä!
VastaaPoistaKiitos Ulpukka!
PoistaVoi Helkky, varmasti vaikea hetki! Eihän se toisten onni ole itseltä pois, mutta kyllä se kirpaisee, niinkuin edellisessäkin tekstissä kirjoitit... :/ Helpointa olisi, jos pystyisi jotenkin itse valita tilanteet, joissa haluaa vauvoja kohdata. Mutta eihän se niin sitten oikeassa elämässä yleensä mene. Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta!
VastaaPoistaNäinhän se on. Pakko vain mennä eteenpäin ja kohdata mitä vastaan tulee. Karaistuupahan ainakin. :) Kiitos samoin sinulle!
Poista