"Apua, mitä jos emme saakkaan enää toista tyttöä?!" Sellainen ajatus on pyörinyt nyt parina päivänä mielessä. Tuntuu, että joka puolelta tupsahtelee iloisia ilmoituksia: "Hei, odotamme tyttövauvaa!" tai "Hei, saimme tyttövauvan!". No, hei vaan, mekin saimme tyttövauvan, mutta emme sitten kuitenkaan saaneet... Mitä jos emme saakkaan enää toista mahdollisuutta kokea tytön kasvatusta? Meillä on maailman ihanin poika, jonka myötä pääsemme kokemaan pojan kasvatuksen, puuhaamaan niin sanottuja poikien juttuja. Mutta olisi ollut hienoa päästä kokemaan myös niitä prinsessa-leikkejä. Ja mitä jos emme pääsekkään koskaan käyttämään niitä ihania mekkoja ja tyttöjen vaatteita, joita olimme jo ehtineet enkelille ostaa? Olin ehtinyt jo niin odottaa sitä.
Pinnallista? Kyllä, erittäin.
Aivan yhdentekevää? Mitä suurimmassa määrin.
Tärkeintä olisi, että saisimme vielä joskus elävän vauvan. Millään muulla ei ole oikeasti väliä. Mutta eipä ajatuksilleen mitään voi. Enkä aio niitä kieltääkkään.
Olimme jo niin ehtineet tottua ajatukseen, että saamme pienen tytön.
