Unia

Takana viikko niin sanottua arkea, eli kun ollaan päivät kahdestaan pojan kanssa miehen ollessa töissä. Vaikka etukäteen mietinkin miten päivät mahtavat sujua, niin yllättävän hyvin on mennyt. Meillä on ollut suunniteltua ohjelmaa lähes joka päivälle ja se onkin varmasti auttanut. Koko ajan on ollut puuhailtavaa. Enkeli on kuitenkin mielessä joka hetki, jossain taustalla, takaraivossa.
Mieli saa pienen lepohetken surusta öisin. Ollaan oltu miehen kanssa siitä onnekkaita molemmat, että ollaan saatu nukuttua ilman mitään unilääkkeitä. Päivän jälkeen ollaan niin väsyneitä, sekä fyysisesti että henkisesti, että uni tulee nopeasti. Olen ollut yllättynyt myös siitä, että aiheeseen liittyviä unia olen nähnyt vain kahtena yönä. Ensimmäisessä unessa olin kadottanut lapsen ja toisessa lapsi tippui parvekkeelta, enkä ehtinyt saada hänestä otetta. Alitajunnan tapa käsitellä asiaa. Taas yksi tapa tehdä surutyötä.

Arki

Tänään alkoi arki. Mies meni töihin. Mietin vähän etukäteen, että miltähän tuntuu jäädä pojan kanssa kahdestaan. Mutta päivä sujuikin yllättävän hyvin kun puuhaili koko ajan jotain. Käytiin pojan kanssa puistoilemassa, piirrettiin, tehtiin maja, oltiin ja touhuttiin. Monesti päivän aikana mietin, että miltä tuntuisi jos enkeli olisi tässä ja tässä tilanteessa mukana. Ja koko päivän oli tunne, että joku puuttuu, meitä on liian vähän.
Meissä onkin varmaan koko loppu elämän enkelin kokoinen aukko, sen kanssa pitää vain oppia elämään.


"Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää."
-Kaija Koo: Jotain häviää-